Ensimmäinen vuosi lasten ja nuorten apulaispormestarina on takana. Vuosi on ollut täynnä suuria haasteita ja uusia kokemuksia. Valtaosa lapsista voi paremmin kuin koskaan, mutta toisaalta polarisaatio syvenee. Kolmasosa yksinhuoltajaperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Ja yleisemminkin voidaan sanoa että lapsiperheiden tulokehitys on viimevuosina jäänyt pahasti muun väestön tulokehityksestä jälkeen. Stakesin tutkimuksen mukaan neljännes lapsista ja nuorista tarvitsee erityistukea. Henkilökohtaisten koulunkäyntiavustajien tarve kasvaa joka vuosi eikä lastensuojelutapaustenkaan määrä laske vaikka varhaista puuttumista ja perhetyötä on kehitetty. Viime aikoina olemme keskustelleet sekä päivähoidon että perusopetuksen puolella lasten levottomuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä. Olemme mietiskelleet josko uusia päiväkoteja tai kouluja rakennettaessa pitäisi luoda ihan uudella tavalla toimivia malleja. Pitäisikö lapsilla päivän mittaan olla mahdollisuus olla välillä itsekseen kaikessa rauhassa, vetäytyä syrjään ryhmän hälystä. Perusopetuksessakin tuntuu olevan entistä tärkeämpää että opetus voisi mahdollisimman paljon tapahtua pienryhmissä, joissa voidaan paremmin huomioida erilaisten oppijoiden yksilölliset tarpeet. On ikävää , että laskennallinen valtionosuus myönnetään hyvinkin tarkasti oppilasmäärän suhteessa, vaikka laatua kehitettäessä pitäisi entistä enemmän kyetä räätälöimään henkilökohtainen tuentarve ja opinpolku. Sama suhtautuminen näkyy liian yksioikoisesti kuntatasollakin. Vastikään julkistettiin viime vuonna tehty kouluterveyskysely. Kysely on toteutettu jo kymmenen vuoden ajan. Tampereelta kyselyyn osallistui n.6000 nuorta. Positiivisista tuloksista voidaan mainita mm. että päihteiden käyttö oli vähentynyt. Huolestuttavaan suuntaan sen sijaan on menty koulu-uupumuksen, yksinäisyyden ja oireilun suhteen. Uskon, että Tampereen trendit kuvastavat aika hyvin sitä mihin suuntaan ylipäätään nuorten tilanteessa on menty. Tuntuu todella pahalta että tuosta suuresta vastaajamäärästä n. 9 % ilmoitti ettei heillä ole yhtään ystävää. Poikien luvut olivat tyttöjä korkeammat. Tampereella aloitettiin kerhotoiminta kuudella koululla viime syksynä. Kerhot saivat heti valtavan suosion. Toimintaa on tarkoitus laajentaa vuosittain. Valitettavasti sekään ei tavoita kaikkia. Tehdyn selvityksen mukaan pois niistä näyttää jäävän juuri niitä lapsia, joilla ei ennestäänkään ole harrastuksia. |